Nykyään Reittiössä häärii emäntänä Tuula, entistä Kaartisen omaistajasukua. Hänet löytää useimmiten kasvimaalta tai puutarhasta. Apunaan Tuulalla on miehensä Mauri, joka taas puuhailee traktorin tai ruohonleikkurin kimpussa. Kesäkeittiön grillin ääressä taas viihtyy Tuulan tytär Karoliina, joka rakastaa ruoanlaittoa ja tarjoilee maittavaa aamiaista vieraille.
Reittiön tila on ollut yksi suurimmista maatiloista jo 1700-luvulta asti, joka on edelleen saman suvun hallinnassa. Tuolloin on Sulkavan käräjiä pidetty, rosmoja tuomittu ja perintöä jaettu.
Nykyinen päärakennus on rakennettu v. 1890 yhdessä aittarakennuksen kanssa. Aitoissa voi palata menneeseen ja kuvitella, kuinka 100 vuotta sitten matkustettiin Lappeenrannasta höyrylaivalla Sulkavalle, saavuttiin Reittiön hollintupaan ja majoituttiin pihan hirsiaitoissa. Kukonlaulun aikaan herättiin heinätöihin, syötiin lounaaksi tirripaistia ja iltaisin pelattiin kieroa savolaista perinnekorttipeliä Kirvestä. Lie kirveen saanut joutui tarjoamaan pelaajaringille kierroksen leikattua konjakkia…
Reittiön alakylälle rakennettiin välirauhan aikaan Suomen armeijan aliupseerikylä, jota kutsuttiin parakkikyläksi. Peltojen ympärille varuskunta rakensi ns. evakkotien joka tuli Kervilänvirralta Rauhaniemeen. Evakot kuljetettiin Vekarasta laivalla Reittiönniemeen ja Reittiössä evakot lypsivät lehmät, mistä jatkoivat matkaa eteen päin kävellen. Sotavanki Komarov toimi Reittiön emännän reippaana renkinä, kunnes paluu rajan taakse koitui kohtalokseen, eikä miehestä sen koommin kuultu. Parakkikylän asuttuja mökkejä on yhä Rauhaniemen kotiseutumuseon tuntumassa, jossa voi tutustua tukkilaiselämään.
Pajasalmen alueella toimi suuri Sulkavan saha vuosina 1910-1951. Rauhaniemen ja Pajasalmen alue tunnettiin Sulkavan suurimpanana kylänä-
Saha oli paikkakunnan puitteissa suuryritys, jossa parhaimpina vuosina sahattiin yli 300 000 tukkia ja työntekijöiden määrä nousi jopa 400 henkilöön. Näistä naisi oli yli 50, mikä tuohon aikaan oli uutta Sulkavalla. Perinteisesti oli totuttu, että naiset työskentelivät maa- ja kotitalouden parissa. Sahan ympärille syntyi muusta Sulkavasta poikkeava sahayhdyskunta. Vaikka kirkolle oli matkaa vain 7 km, niin sahan alueelle nousi kolme kauppaa ja kaksi kahvilaa. Joka toinen viikko, sahalaisten palkanmaksun jälkeen, järjestettiin lähistöllä “tilimarkkinat”. Lähde:Paavo Seppänen & Hannu Soikkanen | Sulkavan Historia osa 2